sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lauantain iloksi DEF

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 5. maaliskuuta 2011

Syy kolmeen kirjaimeen näkyy kuvassa.

D-kirjailijoita on 4, E-kirjailijoita 1 ja F-kirjailijoita 2. DEF on hyvä esimerkki siitä, kuinka satunnaisesti ja sattumanvaraisesti kirjahyllyni sisällöt muodostuvat. Ja onko hyllyssäni olevilla kirjoilla muuta kuin hatara yhteys kaiken lukemani kirjallisuuden kanssa?

Anthony De Mellon Havahtumisen ostin hieman Cameronin Tie luovuuteen –kirjan jälkeen. En sitä kuitenkaan ole jaksanut lukea, koska teksti on minun havahduttamiseksi liian sekavaa. Dickensiä edustavat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, joista muistan vain ällistyttävän riemastuttavan vankilakuvauksen.

Tärkein D-kirja on Arthur Conan Doylen Baskervillen kirja. Omistuskirjoituksen mukaan se on ensimmäinen kirja, jonka olen ostanut palkkarahoillani. Päiväys on 8.8.1972 ja työpaikka oli turvesuo. Siihen aikaan työaikalainsäädäntö ei ilmeisesti rajoittanut lasten työntekoa. Tai sitten VAPO rikkoi lakia mennen tullen. Kirjana Baskervillen koira on edelleen hiuksia nostattavan jännittävä.

Alexandre Dumasin tuotannosta olen lukenut kaikki suomennetut teokset. Hyllyyn on päätynyt vain Kolme muskettisoturia jostain sattuman syystä. Pidän siitä enemmän kuin Monte-Criston kreivistä, jonka kostoteema on minulle vieras. Veriset taistelut Ranskan kuningasperheissä hugenottien ja kavalien kardinaalien aikaan veivät aikoinaan mennessään, mutta niiden pariin en ole koskaan palannut.

Aikaan liittyvät kysymykset ovat aina kiehtoneet minua. Michael Enden Momon ajatus aikavarkaista, jotka koko ajan hoputtavat tekemään kaiken nopeammin ja tehokkaammin muistuttaa joka kerta kiireen mielettömyydestä.

John Fowlesin Jumalten naamiot on loistava hämmentävyydessään. Kirjan lopetussanat ovat aina tehneet minuun vaikutuksen: ”ja rakkauden anna saapua hänelle, joka sitä ei tunne, ja hänelle joka tuntee rakkauden anna rakkauden silti saapua”.

Lahjaksi saamaani Marianne Fredrikssonin Simonia en ole lukenut.

Keskiviikon iloksi C

Julkaistu Päiväkävelyllä keskiviikkona 2. maaliskuuta 2011

Otin hyllyllisestä C-kirjoja kaksi kuvaa.



Ja minähän en sitten ole keräilijä! Enkä minä lue dekkareita! Muuten vain C-kirjoista suurimman osan on kirjoittanut Agatha Christie.

Näin kesällä/syyskesällä 2008 tv:stä ohjelman Agatha Christien koodi. Innostuin ohjelmasta niin, että päätin lukea kaikki Christiet – ja hankkia ne itselleni. Nyt niitä on nelisenkymmentä eli noin puolet. Jotkut ovat olleet loistavaa kirjallisuutta kuten esim. Eikä yksikään pelastunut, Syyttömyyden taakka ja Ikiyö. Floppeja ei juurikaan ole ollut joukossa, tosin Vaarallinen talo ei minua sytyttänyt.

Christiet ovat ilmestymisjärjestyksessä. Ensimmäisenä komeilee Stylesin tapaus, joka on ensimmäinen Agatha Christien julkaisema dekkari ja Hercule Poirotin ensiesiintyminen. Esirippu on viimeinen Poirot ja Neiti Marplen viimeinen juttu on nimensä mukainen.

Ceen aloittaa kuitenkin Julia Cameronin Tie luovuuteen. Romaanien joukkoon eksynyt vai tahallaan siihen laitettu? Vaihtoehto C on tässäkin tapauksessa oikea. Kirja on siinä ainoassa paikassa, johon sille on aikoinaan löytynyt tilaa. Tie luovuuteen –kirjasta olen kirjoittanut pari kertaa ja se on suuri vaikuttaja matkalla itseeni.

Coletten Vilja oraalla kertoo nuoren miehen ja ”kypsän” naisen eroottisesta rakkaudesta. Sain sen 15-vuotislahjaksi sisareltani. Luulen, että hän ei ollut lukenut kirjaa etukäteen. Joseph Conradinin Anarkisti on ollut hyllyssä parisen vuotta enkä vieläkään ole löytänyt aikaa sen lukemiseen.

Dinosauruksia olen rakastanut lapsesta lähtien. Michael Chrichtonin Dinosauruspuiston ja Kadonneen maailman aion lukea vielä monta kertaa uudestaan. Kirjat ovat parempia kuin elokuvat, joista pidän myös todella paljon.

Michael Cunninghamin romaaneista jäljellä on enää Samaa sukua. Pidin kovasti Kodista maailman laidalla, joten annoin sen pois. Joskus en itsekään ymmärrä omaa logiikkaani.

Viimeinen C, James Oliver Curwoodin Lumikenttien laki, ei taida olla minun. Omistustekstin mukaan sen on antanut Tuulikki-tädilleni muistoksi Alavudelta vuonna 1957 äitini yhdessä vanhimman, vuonna 1957 syntyneen, tyttärensä kanssa. Erittäin romanttinen seikkailukertomus sijoittuu Kanadan erämaihin turkismetsästäjien aikaan. Kiehtova ja ihana tarina, joka saa kaipaamaan lumisia erämaita ja rakkautta. Kai se on silti palautettava sisarelleni, jolta olen sen lainannut.

Tiistain iloksi B

Julkaistu Päiväkävelyllä tiistaina 1. maaliskuuta 2011

Lapsuuden sankareita, lukemattomia kirjoja, upeita novelleja, scifiä, fantasiaa ja Bulgakov! Ja kaksi Dan Brownia, joita nolostelen ja joista haluaisin päästä eroon.


Lasten- ja nuorten kirjoja luen luultavasti aina. Etenkin vanhoihin rakkaisiin palaaminen on useimmiten palkitsevaa. B-kirjaimeen niitä mahtuu useita: Peter Pan, Blytonin Seikkailu-sarja, Tarzan ja Marsin sankari, jumalat ja sotavaltias ja Marsin ritarit.

B-kirjain ja novellit näyttävät myös kuuluvan yhteen Karen Blixenin ja Boccaccion myötä. Karen Blixenin novelleja oli joskus enemmänkin, mutta olen joko lainannut tai hukannut ne. Ray Bradburyn Toiset taivaat -novellikokoelma lentelee jossain maailmalla. Se unohtui tyttäreltäni lentokoneeseen varmaan vuosi sitten ja edelleen se harmittaa.

Alfdred Besterin Määränpäänä tähdet oli pitkään paras lukemani scifi. Luin sen ties kuinka monennen kerran pari vuotta sitten enkä enää pitänytkään siitä. Banksia en ole edes aloittanut ja Baol on jäänyt kesken. Voi olla, että joskus luen ne. Tai sitten kyllästyn tilaa vieviin lukemattomiin kirjoihin ja vien ne kierrätykseen jonnekin.

Ray Bradbury on yksi monista lempikirjailijoistani. Paha saapuu portin taa –kirjasta olen kirjoittanut aikaisemmin ja Fahrenheit 451:n lukemisesta on aivan liian pitkä aika.

Avalonin usvat oli 80-luvulla niitä pakko lukea –kirjoja. Sen tapa katsella kuningas Arthurin legendaa naisten näkökulmasta on edelleen haastava. Kristinuskon vastaisuudessa se on samalla viivalla Universumin tomun kanssa!

Saatana saapuu Moskovaan, aina, yhä uudelleen.

B:n myötä kirjojen hankintatavat laajenevat. Synttärilahjaksi Bulgakov, kirjakerhon liittymislahjoina Dan Brownit, muuten vaan saadut ja lapsuudenkotoa tuodut.

Sunnuntain iloksi A

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 27. helmikuuta 2011

Kotini jokaisessa huoneessa on kirjahylly(jä) paitsi kylpyhuoneessa. Hyllyt ovat täynnä romaaneja, sarjakuvia, lehtiä, oppikirjoja, tietokirjoja sekä cd- ja dvd-levyjä. Lukuisat kirjahyllyt kertovat enemmän kotini pienuudesta kuin suuresta määrästä kirjallisuutta, musiikkia tai elokuvia. Vakuuttelen itselleni muutaman kerran kuussa Anttilan TopTenissä ja Suomalaisessa kirjakaupassa, että en ole keräilijä enkä omistaja. Usein huonolla menestyksellä.

Päätin valokuvata kirjahyllyni kirjain kirjaimelta. Aloitin huoneeni romaanihyllystä, jossa yllättäen on miltei pelkästään romaaneja. Valokuvan avulla luetteloin kirjahyllyjeni sisällön helposti tarvitsematta turvautua excelin apuun. Kirjastoihmisenä rakastan luetteloita, listoja ja järjestystä, joista viimeksi mainittua usein vain periaatetasolla.

Sunnuntaina 270211 kirjahyllyni A


En usko siihen väitteeseen, että kirjahyllyn sisällön avulla voi päätellä, millainen ihminen on. Kuitenkin jo tästä näkyy, että suhtaudun aakkosjärjestykseen huolettomasti, lempikirjailijoideni tuotantoa kerään ja olen kiinnostunut scifistä.

Kirjan sisältö merkitsee minulle enemmän kuin se, onko kirja uusi tai onko se edes ostettu. Kirjastojen kierrätyskärryjä olen hyödyntänyt Akuninin ja Amadon kirjoissa. Kirpputoreja ja antikvariaatteja kirjojen ostopaikkoina olen suosinut pitkään.

Olen myös lapsestaan ylpeä äiti. Pienen kierresidoksella sidotun kirjan tekijä ja kuvittaja on tyttäreni. Hän teki tämän Hienot vaatteet -kirjan ala-asteella. Kirjasen takakannessa olevan esittelyn mukaan ”Tämä kirja kertoo Annesta ja Marista jotka saavat isoisältään hienot puvut. Ja pyrkivät hoviin ja pääsevät”. Tarina on hieno ja kuvitus upea.

Seuraavaksi, joskus, ilonaiheena on B.

Tuulen viemää

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 13. helmikuuta 2011

Ofelian blogissa oli haaste lukea kirja ja katsoa sen pohjalta tehty elokuva. Viisi kirjaa ja viisi elokuvaa. Olen muutaman kerran kirjoittanut kirjan ja elokuvan suhteesta, joten päätin ottaa tämän haasteen vastaan.

Aloitin kirjasta, jonka olen lukenut yli 30 vuotta sitten. Elokuvan olen nähnyt lukuisat kerrat ja onpa se dvd:nä hyllyssäni. Kirjan olin juuri ostanut kirja-alesta.

Marhgaret Mitchellin vuonna 1936 julkaisema Tuulen viemää on yksi maailman luetuimpia romaaneja. Sen pohjalta tehtyä elokuvaa pidetään maailman menestyneimpänä elokuvana.

Miksi näin? Kestääkö tarinan suosio siinä olevan rakkaustarinan (-tarinoiden) vuoksi vai onko syynä Scarlettin persoonallisuus? Haetaanko siitä romantiikkaa, etelävaltioiden elämää ja sisällissotaa vai nykynaisen esikuvaa itsenäisestä naisesta?

Kirjan luettuani en tiedä, mitä siitä sanoisin, sillä en ole varma riittävätkö mitkään sanat kuvaamaan sen monipuolisuutta ja laaja-alaisuutta. Romanttisena romaanina tunnettu Tuulen viemää on lisäksi kaikkea muuta ja nautin juuri siitä muusta paljon enemmän kuin Scarlettin, Ashleyn ja Rhettin rakkaustarinasta. Luin kirjaa kuin historiallista kuvaelmaa puuvillaplantaasien elämästä lihakesteineen, sisällissodan muuttumisesta voitonvarmuudesta tappioon, voittajan kostosta hävinneille ja hävinneiden pääsemisestä jaloilleen.

Näiden asioiden kuvaaminen Scarlett O’Haran kautta on mielenkiintoinen ratkaisu, sillä Scarlett tekee kaiken eri tavoin kuin muut etelävaltiolaiset, georgialaiset ja atlantalaiset eikä hän ole miellyttävä ihminen. Hän on kovasydäminen, tunnoton, itsekäs, häikäilemätön ja välinpitämätön muita kuin rakkaitaan ja Taraa kohtaan. Eikä hän ole hieno nainen, vaikka se oli suurinta, mitä etelävaltiolaiselta naiselta odotettiin.

Silti luin kirjan myös Scarlettin tarinana, sillä hänen taistelutahtonsa, rohkeutensa, voimansa, sitkeytensä ja kykynsä feeniks-linnuin tavoin nousta tuhkasta on huikea. Nykynaisen esikuvaksi sanottu Scarlett on kuitenkin kauhistuttava, välillä suorastaan vastenmielinen. Häikäilemättömyydessään hän on valmis tekemään mitä vain saavuttaakseen tavoitteensa. Hänen kyvyttömyyttään olla rehellinen en toivo kenenkään esikuvaksi. Rahaa ja valtaa rakastava Scarlett näki ihmissuhteet peleinä, joissa hänen täytyi aina voittaa.

Romaanin alussa Scarlett rakastaa Ashley Wilkesiä, kaikella 16-vuotiaan nuoren naisen intohimolla. Tämä rakkaus sokeuttaa Scarlettin näkemästä mitään muuta. Elokuvan pohjalta olin pitänyt Ashleya typeränä pelkurina, joka ei uskalla sanoa Scarlettille, ettei rakasta häntä. Kirjan Ashley rakasti ja himoitsikin Scarlettia, mutta ei hienona miehenä voinut eikä halunnut tehdä asialle mitään. Vasta Ashleyn vaimon Melanien kuoltua Ashley ja Scarlett ymmärtävät, etteivät he rakasta toisiaan.

Silloin Scarlett on 28-vuotias ja hän on menettänyt elämässään kaiken muun paitsi rikkauden. Juostessaan kotiin hän tajuaa rakastavansa Rhett Butleria, mutta sekin on liian myöhäistä. Scarlettin tavoin Rhett oli tavoitellut jotain sellaista, jota ei ollut olemassa. Myös Rhett oli peluri eikä hän siksi voinut sanoa Scarlettille rakastavansa tätä, sehän olisi ollut aseiden antamista toiselle.

Romaanissa oli kaksi asiaa, joista en pitänyt. Toinen oli tämä suoruuden puute. Kyvyttömyys sanoa rehellisesti, mitä tuntee ja ajattelee. Tiedän toki, kuinka vaikeaa se voi olla.

Toinen asia oli kirjan muuttuminen loppupuolella tunteelliseksi. Minua häiritsi se, että yhtäkkiä keskityttiin vain Scarlettin ja Rhettin raadolliseen avioliittoon, sen onnettomuuksiin ja onnettomuuteen. Eihän kirjassa voinut olla kysymys vai siitä! Itkin Rhettin kanssa, mutta Scarlettin kanssa en itkenyt. Sillä kuten Mammy asian ilmaisi:

”Miss Melly tuntee Miss Scarlettin yhtä hyvin kuin minä. Herra antaa sille lapselle voimaa kestää sen, mitä sen pitää kestää. Tää näin asia on murtanu sen sydämen, mutta kyllä se kestää sen kuitenkin. Rhett-herran takia minä tänne tulin.”

Kirja päättyy Scarlettin uhoon:

”Ajattelen tätä kaikkea huomenna Tarassa. Silloin jaksan paremmin. Huomenna keksin jonkin keinon, millä saan hänet takaisin. Onhan huomenna uusi päivä.”


Tarinan suosio perustuu ehkä tähän. Kukapa ei haluaisi olla yhtä voimakas kuin Scarlett?

Romaania lukiessani elokuva kuvitti tapahtumia kaiken aikaa. Aluksi se oli häiritsevää, tuntui kuin en olisi päässyt kirjan maailmaan lainkaan. Lisäksi en voinut olla vertaamatta kirjaa elokuvaan ja jokainen poikkeama ilahdutti minua ja sai minut innostumaan romaanista lisää. Se kannattaa lukea!

Johannes Angelos - menetetty kirja

Julkaistu Päiväkävelyllä perjantaina 14. tammikuuta 2011


Minulle kävi köpelösti. En ennakkotilannut Akateemisen aleluettelosta Mika Waltarin kirjaa Johannes Angelos. Ale alkoi eilen kuin myös sairaslomani. Sen kunniaksi raahustin Akateemiseen hakemaan itselleni sairaslomaluettavaa, josta nauttisin suuresti. ”Loppuunmyyty”, oli vastaus tiedustellessani kirjaa myyjältä.

Alessa Johannes Angelos olisi maksanut 9 euroa. Syksyn kirjamessuilla antikvariaatit myivät sitä 20 euron hintaan. Ehkä kirjan suuri menekki johtui hinnasta tai sitten sitä oli kovin vähäinen määrä varastossa.

Minulla on ollut Johannes Angelos. Kymmenisen vuotta sitten kehuin kirjaa eräälle tuttavalleni. Hän innostui sanoistani niin paljon, että halusi lainata kirjan minulta. Vieläkään en ole saanut kirjaani takaisin. En ole myöskään tavannut kirjani lainaajaa, jotta olisin voinut muistuttaa haluavani kirjani takaisin.

Johannes Angelos on ollut minulle se Waltarin romaani, josta olen pitänyt eniten. Siksi minua harmittaa kovasti, että en saanut sitä takaisin hyllyyni luettavaksi tai selattavaksi aina kun iskee sen kirjan ikävä. Kirjastosta olen Johannes Angeloksen lainannut pari kertaa, mutta ei se ole sama asia.

Toki se hivelee, että joku haluaa lainata kirjoja minulta. Ja mielelläni niitä lainaan. Mutta haluan kirjani myös takaisin, jossain vaiheessa.

Koetin tyydyttää Johannes Angelos –ikävääni Älyvapaan tietovisan kautta. En siinä kovin hyvin pärjännyt. En muista teoksesta kaikkia yksityiskohtia, en osaa sitä ulkoa. Ja se on vain hyvä, koska siten voin nauttia jokaisesta lukukerrasta suuresti.

Boris Akunin

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 5. joulukuuta 2010

Hitaasti, kirja vuodessa vauhdilla, olen tutustunut Boris Akuninin 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuviin dekkareihin. Hitautta voi selittää halulla pitkittää nautintoa tai vaikka sillä, että Erast Fandorinista kertovia dekkareita on suomennettu vain viisi ensimmäistä. Kaikkiaan niitä on ilmestynyt kolmetoista. Suomennetuista minulla on vielä lukematta Turkkilainen gambiitti, joka ilmestyi vuonna 2002. Ja eiköhän se kohta ilmesty jostain luettavakseni.

Viime yönä luin loppuun Akilleen kuoleman. Olin yrittänyt pitkittää eroa Erast Fandorinista lukemalla kirjaa vain iltaisin, ennen nukahtamista. Lopulta annoin periksi ja annoin kirjan viedä mennessään. Akilleen kuolema, kuten muutkin lukemani Akuninin teokset, oli yllättävä, hämmentävä ja humoristinen. Jännitin ja pelkäsin Fandorinin hengen puolesta. Kiinnyin palkkamurhaajaan ja jäin miettimään kokotti Wandan kohtaloa.

Erast Fandorin on venäläinen, mutta rikoksien selvittäminen vie hänet mm. Englantiin, Japaniin, laivamatkalle ja eri puolille laajaa Venäjää. Venäläisyyden kuvauksissa saavat osansa niin suuriruhtinaat, byrokratia, kansanjoukot kuin rikollisten asuttamat hökkelikylät. Kirjailijan Japani-tuntemusta edustavat kirjoissa japanilainen miespalvelija Masa, japanilaiset taistelutavat ja –aseet, ninjat ja japaninkieli.


Boris Akuninin teokset ovat matka menneisyyteen, toiseen aikaan ja maailmaan. Nautin syvästi niiden lukemisesta juuri sen takia, että ne poikkeavat tästä ajasta, omasta elämästäni ja kokemusmaailmastani. Nautin siitä, että joudun pinnistelemään niitä lukiessani, luodessani mielikuvia henkilöistä, tapahtumista ja paikoista. Nautin siitä, että kirjat jäävät pyörimään päässäni pitkään ja siitä, että yhtäkkiä mieleeni palautuu jokin lukemani yksityiskohta tai loistava käänne tarinassa. Hyviä kirjoja siis, suosittelen!

Nämä kirjat on suomennettu Boris Akuninin Erast Fandorinin tutkimuksia –sarjasta:

Asaselin salaliitto. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2001.
Turkkilainen gambiitti. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2002.
Leviatanin purjehdus. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2002.
Akilleen kuolema. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2003.
Patasotilas. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2003.

Kirjoja satamäärin

Julkaistu Päiväkävelyllä lauantaina 4. joulukuuta 2010

Ofelian blogissa oli kaksi sadan kirjan listaa. Kyseessä on haaste, jossa lihavoiden merkitään ne kirjat, jotka on lukenut. Ensimmäinen lista kulkee BBC:n tekemänä listana. Joskus Facebookissa oli myös BBC.n 100 kirjan lista, mutta sen sisältö poikkesi hieman. Toinen lista kulkee nimellä ”Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa”.

Tässä oma tulokseni, ensin BBC:n lista:

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling 
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkie
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams

26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

Jos laskin oikein, olen lukenut 46 kirjaa. Keskimääräinen tulos on kuulemma 6 kirjaa, mutta en tiedä, miten siihen tulokseen on päästy.

”Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa”:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus

Jos laskin oikein, olen lukenut 61 kirjaa. Kuolenko sitten, kun olen lukenut kaikki 100 kirjaa? Ehkä noudatan vanhaa viisautta, jonka mukaan kuolema tulee, kun talo on valmis. En siis ole perfektionisti, tyydyn alle sataan, ja elän vielä pitkään.

Ofelia oli laatinut myös lisähaasteen. 3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen, 3 listan kirjaa, jotka lemppaisi siltä, 3 kirjaa, joiden tulisi olla listalla sekä 3 listan kirjaa, joita ei ole lukenut, mutta jotka kiinnostavat.

3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen:
Kuin surmaisi satakielen – Harper Lee. Sain kirjan joululahjaksi ollessani 10-vuotias. Kuvaus lapsuudesta, rasismista, mielikuvituksesta ja oikeudesta.
Odysseia – Homeros. Saarikosken käännöksenä risaiseksi luettu.
Grimmin sadut I-III. Olin lapsena satujen suurkuluttaja.

3 kirjaa, jotka lemppaisin listalta:
Da Vinci koodi – Dan Brown. Luettuani kirjan en edes muistanut päähenkilöiden nimiä.
The Faraway Tree collection – Enid Blyton. Miksi ihmeessä BBC:n listalla on Enid Blytonilta tämä eikä Viisikko-sarja, Seikkailu-sarja tai Salaisuus-sarja?
Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy. Inhoan tätä sekä kirjana että elokuvana.

3 kirjaa, joiden pitäisi olla listalla:
Oli niin vaikea tehtävä, että päädyin kirjoihin, jotka luin lapsena ja nuorena monen monta kertaa. Ja aikuisena silloin tällöin.
J. M. Barrie - Peter Pan
Edgar Rice Burroughs - Mars-sarjan kolme ensimmäistä, vähintään.
Astrid Lindgren – Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä.

3 listan kirjaa, joita en ole lukenut ja jotka kiinnostavat minua eniten:
Complete Works of Shakespeare. On hyllyssä odottamassa. Näytelmistä olen suurimman osan lukenut ja niistä suuresti nauttinut. Sonetteja en ole lukenut.
Täällä Pohjantähden alla – Väinö Linna.
Ruusun nimi - Umberto Eco. Tämä vain on jostain syystä jäänyt aina lukematta, vaikka uskon nauttivani kirjasta suuresti.

Kaikille blogin lukijoille haasteeksi esitetty.

Kirjamessuilla

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 31. lokakuuta 2010

Lauantaina Helsingin kirjamessuilla kävi samoin kuin usein ennenkin: kiersin antikvariaattien osastot tarkkaan ja moneen kertaan. Siellä kuljetin sormiani kirjojen selkiä pitkin, nautin kirjojen tunnusta ihollani ja kyselin kirjatukina toimineiden kivihirviöiden hintoja. Melkoinen urakehitys gargoileilla: Pariisin vartijoista matkamuistoiksi ja kirjatuiksi.

Olen varmaan hyvin vanhanaikainen tai sitten vain hemmetin yksinäinen, mutta ruoka- ja viinipuolella vain käväisin. Maistelin suklaata ja juustoja, viinit jätin muiden juotaviksi. Yksin ei ole kiva juoda. Seuralaiseni, 17-vuotiaan sisarentyttäreni, olin kadottanut jo aikoja sitten eikä hänestä alaikäisenä viiniseuraksi olisi ollutkaan.

Uuden kirjallisuuden osastot, suuret kustantajat, kirjakerhot ja mediat, oikeastaan vain vilkaisin läpi ohi mennessäni. Osallistuin Suomalaisen kirjakaupan Agatha Christie –kisaan, mutta en muista mitä siinä saattoi voittaa.

Messujen tärkein tapahtuma oli heti aamulla, kun Kirjakahvilassa haastateltavan tuolille istahti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Ennen haastattelua kävin hakemassa omistuskirjoituksen Harjukaupungin salakäytäviin. ”Oletko sinä se Päivi?” –kysymykseen vastasin vain, että olen. Virtuaalisesti olemme tunteneet jo muutaman vuoden ja tämä oli eka kerta kun tapasimme oikeasti. Ehkä hän on oleskellut salakäytävissä ja minä kirjaston uumenissa ja ehkä juuri siksi tuntui oikein mukavalta nähdä ja tavata toinen kolmiulotteisesti.

Suorastaan harmittelin, etten ollut ottanut mukaani koko hänen tuotantoaan saadakseni niihinkin omistuskirjoituksen. Luonnollisesti olisin aloittanut Portti-lehdestä 4/1999, jossa julkaistiin ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” ensimmäisen kerran. Novellin voi lukea myöhemmin julkaistusta novellikokoelmasta ”Missä junat kääntyvät” ja sen editoidusta painoksesta ”Taivaalta pudonnut eläintarha”. Suosittelen!

Kirjoja ostin vain antikvariaattipuolelta.
  • Boris Akunin: Akilleen kuolema
  • Agatha Christie: Syyttävä sormi ; Kaikki päättyy kuolemaan ; Kuolleen miehen huvimaja
  • J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Akuninin teosten venäläisiin rikosmysteereihin tutustumista suosittelen. Päähenkilö Erast Petrovits Fandorin on hurmaava ja täydellisyydessään lähes Hercule Poirotin veroinen. Viimeisimmän Harry Potterin suomennoksesta päätin aikoinaan, että ostan sen vasta sitten kun sen kohtuullisella hinnalla saan. Mielestäni 8 euroa ei ollut siitä liikaa. Ostamani Agatha Christiet olivat kohtuuhintaisia, mutta näin niitä myynnissä myös noin 30 euron hintaisina.

Korkeista hinnoista ällistyneenä tarkastin muutaman omassa kirjahyllyssäni olevan kirjan hinnan – ja ihmettelin. 35 euroa Besterin Määränpäänä tähdistä, samoin 35 euroa Le Guinin Osattomien planeetasta. Joko käytettyjen kirjojen hinta on ylipäätään noussut vietävästi tai sitten – en tiedä. Kovin harvinaisista kirjoista ei voinut olla kyse, sillä samat kirjat olivat myös muiden antikvariaattien tarjonnassa. Muistaakseni ihmettelin myös vuosi sitten kirjamessujen yhteydessä antikvariaattikirjojen hintoja. Tosin silloin oli kyse huomattavasti alemmista hinnoista.

Ugudibuu!

Julkaistu Päiväkävelyllä keskiviikkona 27. lokakuuta 2010

Kirjameemi oli mukava ja helppo juttu, joka sai tarkastelemaan kirjahyllyäni eri tavoin. Seuraavaksi järjestän kirjahyllyni otsikoiden ja sisällön mukaisesti alkaen nimillä: Juha, Gabriela, Romeo ja Julia, Momo jne. Olenkin ollut pitkään tyytymätön tylsään aakkosjärjestykseen.

Näin se menee:
Oletko mies vai nainen?

Kuvaile itseäsi.

Kuinka voit?

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.

Mihin haluaisit matkustaa?

Kuvaile parasta ystävääsi.

Mikä on lempivärisi?

Millainen sää on nyt?

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Millainen parisuhteesi on?

Mitä pelkäät?
Paha saapuu portin taa (aik. Painajainen)

Päivän mietelause?

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Miten haluaisit kuolla?

Mottosi?

Lukeminen oli intohimoni

Julkaistu Päiväkävelyllä keskiviikkona 15. syyskuuta 2010


Lukeminen ei ole enää intohimoni. Sen sijaan lukeminen toimii erittäin hyvin unilääkkeenä. Kirja kuin kirja, pari sivua riittää siihen, etteivät silmäni pysy enää auki. Tämän unilukemisen opin opiskeluaikana lukiessani Afrikan historian tenttiin. Kirja oli raskas ja vaikeaa englantia. Vähemmästäkin sellainen alkaa nukuttaa. Pääsin muistaakseni tentistä läpi.

Oi niitä aikoja, kun luin ahmimalla valvoen yöt kirjan kanssa. En usko kirjojen muuttuneen huonommiksi. Minä siinä olen muuttunut. Ajankäyttötapani on muuttunut.

Kirjan lukeminen vaatii pysähtymistä ja keskittymistä. Pelkkä ajatus sellaiseen ryhtymisestä tarkoittaa sitä, että varmistan ensin, ettei tv:stä tule mitään, tsekkaan Facebookin ja Blogilistan ja pelaan ainakin yhden Bubble Shooterin. Sitten kun on aivan varma, että mikään muu ei nyt tuo täytettä tyhjään elämääni, sitten otan kirjan käteeni lukeakseni sitä.

Silti olen lukenut hienoja kirjoja. Anja Snellmanin Parvekejumalia suosittelen lämpimästi kaikille. Sen sijaan Johan Ajvide Lindqvistin kirjaa Ystävät hämärän jälkeen en suosittele kaikille. Kirja on raskas toivottomuuden kuvaus, jossa on mukana vampyyreja, väkivaltaa ja ällöttäviä kohtauksia. Se on myös intensiivinen, lumoava ja aivan toisenlainen kuin elokuva.

Tänään kävin ostamassa Pasi Ilmari Jääskeläisen uuden romaanin Harjukaupungin salakäytävät.
Odotan kirjalta paljon, sillä pidän hänen novelleistaan (Taivaalta pudonnut eläintarha) ja ensimmäisestä romaanista ”Lumikko ja yhdeksän muuta”. Suosikkikirjailijani. Sitä paitsi Harjukaupungin salakäytävissä kuulemma sataa miltei koko ajan.

Myös Agatha Christie on suosikkikirjailijani. Hänen syntymästä tuli tänään 120 vuotta.

Neljä keinoa elämään

Julkaistu Päiväkävelyllä perjantaina 13. elokuuta 2010

J.K. Rowlingin Harry Pottereissa annetaan neljä keinoa elämässä selviämiseen. Sovellan, tai ainakin yritän soveltaa, niitä omassa elämässäni. 

Niistä kolme esitellään kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki.

SUKLAA
Suklaan syönti auttaa toipumasta ahdistavista, epämiellyttävistä ja pelottavista tilanteista. Tämän toki kaikki tietävät, mutta se toimii!

NAURU
Mörön saa karkotettua tekemällä se naurettavaksi. ”Naurretavus!” Professori Lupinin oppitunnilla tämä tepsii myös hämähäkkipelkoon. Siihen en ole tätä vielä soveltanut. Rowlingin mukaan pelko karkotetaan liittämällä pelottavaan asiaan niin naurettava asia, ettei pelottavaa asiaa voi enää ottaa tosissaan. 

Harry Pottereissa nauru ja naurettavuus liitetään vain pelon torjumiseen. Omassa elämässäni pyrin näkemään asioiden naurettavuuden ja hyväksymään oman naurettavuuteni. Vain naurun avulla voi olla vapaa yleisistä mielipiteistä, pakottavista koodeista ja tajuta oman ainutlaatuisuutensa.

SUOJELIUS
Kun elämäniloa ei näy missään, kun ahdistaa, masentaa eikä toivoa ole ja vain koetut tai mahdolliset tulevat kauhukuvat pyörivät mielessä, on syytä kutsua suojelius. Suojelius pitää tietoisesti rakentaa ja sen muodostavat onni, toivo ja elämänilo, jotka tiivistyvät yhdessä oikein onnellisessa muistossa.

Hädän hetkellä on vaikeaa muistaa mitään hyvää ja jos muistaa, se tuntuu epämääräiseltä, epätodelliselta ja kaukaiselta. Siksi suojeliuksen kutsumista pitää harjoitella eli ajatella onnellisia asioita, kokemuksia, muistoja ja tulevaisuudenkuvia elämässään.

Blogini lukijat ovat varmaan huomanneet, että minulla harjoitukset suojeliuksen kutsumiseksi ovat jääneet vähiin. Mutta kyllä minä vielä opin.

AIKALISÄ
Joskus on hyvä ottaa aikalisä asioiden käsittelyssä. Harry Pottereissa tämä tehdään ajatuseulan avulla. Ajatuseulaan voi tallentaa kokemuksensa, muistonsa ja ajatuksensa ja ottaa ne siitä esille silloin kun itselle parhaiten sopii. 

Ajatuseulan, tai mitä nimitystä siitä sitten käyttääkin, käyttö on periaatteessa helppoa. Ei tarvitse kuin päättää, että tätä asiaa ajattelen huomenna, ensi viikolla – tai vasta sitten, kun se on ajankohtainen. 

Kyllä näillä pitäisi omassa elämässään pärjätä. Minunkin.

Päiville lämpimästi

Julkaistu Päiväkävelyllä maanantaina 14. kesäkuuta 2010

Kiireinen aika on ohi, ainakin mitä tulee kylpyhuoneen ja eteisen tyhjentämiseen ja muuttoon. Nyt voin nauttia lomastani!

Ensimmäiseksi luen Anja Snellmanin Parvekejumalat. Antti Majander kehui teosta Hesarissa. Sen innoittamana kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kuuntelemassa, kun Olga K. haastatteli kirjailijaa. Innostuin teoksesta lisää ja ostin sen. Sain siihen Anja Snellmanin omistuskirjoituksen ”10.6.2010 Päiville lämpimästi Anjan Snellman” ja ystävällisen, uteliaan katseen kirjailijalta.

Minua kiinnosti Parvekejumalat, koska se on kahden nuoren naisen tarina. Alla-Zahra haluaa eroon suomalaisuudesta ja kääntyy muslimiksi. Anis F. haluaa irrottautua somaliperinteen naisihanteesta. Lukemani noin 40 sivun perusteella Snellman valottaa suomalaisuutta Aniksen ja Alla-Zahran tarinoiden kautta. Osuvasti ja hauskasti.

Lukemisen lisäksi tutustun uuteen kotiini, kotitalooni ja sen ympäristöön. Olen asunut viereisessä kaupunginosassa, mutta näkökulma on nyt toinen. Ikkunoista avautuva näkymä on avara, paljon kattoja, kaupungin huiput ja tornit ja paljon taivasta. Työpaikan näkyminen parvekkeelta katsottaessa tuntuu oudolta. Ei työpaikka saisi tunkeutua kotiin.

Myös kesäkotini on keskustan tuntumassa, toisella puolella vain. Liikun kävellen ja tulen varmasti nauttimaan hieman pitemmästä työmatkasta jalkaisin. Uuden ympäristön yllyttämänä kierrän jalkaisin tämän alueen ja lähiseudut. Ihania, kauniita merenrantoja ja kiinnostavia kapakoita.

Tästä tulee kivaa!

Surusta nousee holtittomuus: elokuva Uusikuu

Julkaistu Päiväkävelyllä maanantanai 26. huhtikuuta 2010

”Lupaa minulle yksi asia. Älä tee mitään holtitonta.”

Tämän sanottuaan Edward lähti pois, jätti Bellan.

Yli sadan vuoden iästään huolimatta Edwardilla ei ollut elämänkokemusta eikä hän ymmärtänyt mitään rakkaudesta. Ei rakasta saa jättää yhtäkkiä. Ei saa valehdella eikä keksiä jotain huteraa tekosyytä, jonka toinen järkyttyneenä uskoo. Koska kokee parhaillaan jotain uskomatonta.

Bella istuu monta kuukautta huoneessaan, surusta mykkänä. Uponneena suruunsa hän ei reagoi vuodenajan vaihtumiseen eikä muihin ihmisiin.

Lopulta Bellan isä sanoi, että nyt saa riittää. Bella nousi ja lähti ystävänsä Jessican kanssa ulos. Moottoripyöräpoikien ilmestyttyä paikalle Edwardin hahmo varoittaa Bellaa. Tämän jälkeen Bella hakeutuu tietoisesti vaarallisiin tilanteisiin, on holtiton, tavoittaakseen Edwardin edes jotenkin. Ilman Edwardia Bellan elämällä ei ole merkitystä.

Olen kokenut tämän liian läheltä. Elokuvan päätyttyä tyttäreni sanoi: ”En ole koskaan itkenyt minkään elokuvan aikana yhtä paljon”. Jos olisin tiennyt Uudenkuun käsittelevän yksin jätetyn naisen surua, olisin miettinyt pari kertaa elokuvan katsomista yhdessä tyttäreni kanssa. Ehkä hänelle kuitenkin teki hyvää elokuvan aikana itkeä ja surra muutaman vuoden takaista jätetyksi tulemistaan.

Elokuvassa tapahtuu käänne Bellan hypättyä jyrkänteeltä mereen. Surun, epätoivon ja holtittomuuden aika on ohi. Edward on pelastettava!

Elokuva päättyy onnellisesti, luullakseni, sillä Edward pyytää Bellaa menemään naimisiin kanssaan. Vastausta ei elokuvassa anneta.

Kirjasta Houkutus kirjoitin, etten pysty ymmärtämään Bellan ajatusmaailmaa. Elokuvassa Uusikuu ymmärsin. Eläydyin Bellan suruun ja epätoivoon voimakkaasti. Saa nähdä, miten kirja Uusikuu minuun vaikuttaa.

Kaunotar kohtaa hirviön (?)

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 25. huhtikuuta 2010

Kasvissyönti on in. Jopa vampyyrit kutsuvat itseään kasvissyöjiksi, koska kieltäytyvät ihmisen verestä. Näin on ainakin kirjassa ja elokuvassa Houkutus. Edward Cullen toteaa, ettei hän halua olla hirviö.

Nuorille kirjoitettu Houkutus on paranormaali romanssi, jossa ihminen ja vampyyri rakastuivat toisiinsa. Bella rakastui Edwardiin tämän kauneuden takia, Edward rakastui Bellaan tämän tuoksun takia. Edwardia kiehtoi myös se, ettei pystynyt lukemaan Bellan ajatuksia.

Nähtyään Edwardin ensimmäisen kerran Bella muisti jokaisesta tapaamisesta kertoa, kuinka täydellisen kaunis Edward on. Bella häikäistyi, hänen hengityksensä salpautui, hänen täytyi kääntää katseensa pois kohdatessaan Edwardin täydellisyyden. Harvoin olen lukenut näin esineellistävää tekstiä.

Bellan omaa ulkoista olemusta ei kirjassa juurikaan kuvailla. Nimi on toki enne, sana bella tarkoittaa kaunista. Sukunimi Swan antoi lukijalle myös mielikuvan Bellasta kauniina nuorena neitona.

Elokuvassa Kristen Stewartin esittämä Bella oli arkisen kaunis, ei lumoava. Kirjaa lukiessani ihmettelin, miten kukaan voi näytellä täydellisen kaunista vampyyrinuorukaista? Robert Pattinson ei minusta ole täydellisen kaunis, mutta en taida kuulua kohderyhmään enkä siksi näe asiaa oikein :)

Houkutus oli kirjana lähes tylsä. Mutta oli siinä hyvät puolensa. Pidin vampyyrimytologiaan liittyvistä tarinoista, joista osa oli uusia. Cullenien talo keskellä metsää lasisine seinineen oli yllättävä, samoin Cullenien vain ukkosmyrskyssä pelaama baseball. Vampyyrin myrkky oli minulle aivan uutta.

Pidin myös siitä, kuinka Alice perusteli Bellalle syytä siihen, että koko Cullenin perhe oli valmis suojelemaan Bellaa:
”Edward on ollut yksin melkein sata vuotta. Nyt hän on löytänyt sinut. Sinä et voi tietää, miten hän on muuttunut, toisin kuin me, jotka olemme eläneet hänen kanssaan ties kuinka kauan. Luuletko että yksikään meistä pystyisi katsomaan häntä silmiin sataan vuoteen, jos hän menettäisi sinut?”
Elokuvassa esitetty perustelu ei sisältänyt yhtä paljon perheensisäistä rakkautta.

Minun oli vaikea ymmärtää kirjan Bellan ajatusmaailmaa. Hän poukkoili, taktikoi, väänteli ja käänteli. Aidolta hän ei vaikuttanut, edes rakkaudessaan Edwardia kohtaan. Bellan ominaisuuksista pidin eniten hänen kömpelyydestään. Elokuvan Bella oli suoraviivaisempi ja se teki elokuvasta huomattavasti kiinteämmän ja toimivamman.

Elokuvassa vastakkainasettelu hyvien ja pahojen vampyyrien välillä oli konkreettisempi. Cullenin perheen kauneuden ja vegetrarismin vastapainona olivat James, Victoria ja Laurent, jotka eivät olleet yhtä kauniita ja jotka näkivät ihmiset kävelevinä lounaina. Kirjasta poiketen James, Victoria ja Laurent aiheuttivat pelkoa Forksin alueella elokuvan alusta alkaen.

Voisi olettaa, että vampyyrit ovat hirviöitä. Edwardin hirviömäisyys oli sekä kirjassa että elokuvassa vain hänen mielessään. Hän puhui siitä, että himoitsee Bellan verta, mutta saman tien torjui ajatuksen kauhistuneena. Edwardille Bellan fyysinen läheisyys oli vaikeaa, koska hän pelkäsi itsehillintänsä pettävän.

Houkutusta on paheksuttu sen seksuaalisuuden takia. Ehkä paheksujat eivät ole lukeneet kirjaa tai katsoneet elokuvaa. Seksiä Houkutuksessa nimenomaan ei ole. Muutamassa elokuvan kohtauksessa siirryttiin vihjailevasti kuvaamaan kasveja. En ymmärtänyt miksi.

Paranormaalit romanssit kiehtovat minua. Siksi jatkan Twilightin parissa lukemalla seuraavaksi Uudenkuun.

Satuja ja sadunkertojia

Julkaistu Päiväkävelyllä sunnuntaina 18. huhtikuuta 2010

Akateemisessa kirjakaupassa osui silmiini kaksi kirjaa. Haluan kummatkin. Toinen oli Suomalainen satu 1: kehittäjiä ja kehityslinjoja ja toinen oli Suomalainen satu 2: perinteitä ja moni-ilmeisyyttä. Yhden osan hinta oli nelisenkymmentä euroa, joten odottelen niiden tuloa alennusmyyntiin parin vuoden päästä.

Pidän saduista ja olen lukenut niitä paljon. Yksi lapsuuden lempisatukirjojani oli Joel Lehtosen Tarulinna, joka sisältää mm. sadut Valkea käärme, Jotaarkka, Kuoleman kesyttäjä ja Tynnyrissä kasvanut tyttö. Myöhemmin tutustuin Laura Soinnen satukirjaan Satuja, jonka sadut ovat lähellä kauhutarinoita, kuten esim. Hukkasaaren vangit. Juhani Konkan Keltainen kurki on huikea kokoelma kiinalaisia satuja.

Nautin kovasti suomalaisista kansansaduista, niiden pankolla makaajista, jäällä kehrääjistä ja etenkin hölmöläisistä. Topeliuksen saduista suosikkini oli Adalmiinan helmi. Koivun ja tähden tarinan Topelius kertoi myös Välskärin kertomuksissa, vain hieman muutettuna.

Joten kyllä, haluan nuo kirjat itselleni.

H. C. Andersenin sadut luin moneen kertaan. Pieni merenneito on ylittämätön ykkönen, mutta Andersenin satutuotanto on niin monipuolinen, että siitä löytyy luettavaa joka mielentilaan. Tuhannen ja yhden yön tarinat luin lukuisat kerrat. Norjalaista kansansatua Auringosta itään, kuusta länteen rakastin, joskus jopa enemmän kuin Pientä merenneitoa.

Viime aikoina en ole satuja lukenut. Tätä nuorta sadunkertojaa olen kuunnellut viime aikoina:

Mieluummin kirjat

Julkaistu Päiväkävelyllä tiistaina 6. huhtikuuta 2010

Aikoinaan päätin, että en katso ainuttakaan Harry Potter –elokuvaa. Olin varma, etteivät ne pysty saavuttamaan kirjojen tasoa. Kun näin valokuvat Harry Potterin, Hermionen ja Ronin näyttelijöistä, olin entistä vakuuttuneempi. Kukaan heistä ei vastannut kirjojen perusteella syntynyttä mielikuvaani heistä. He kaikki olivat liian siistejä! Dumbledorea on kai mahdoton siirtää valkokankaalle niin, että hän edes aavistuksenomaisesti muistuttaisi kirjojen Dumbledorea.

Azkabanin vanki oli ensimmäinen kirja, jonka ilmestymistä odotin. Luin sen ääneen tyttärelleni, kuten olin lukenut aikaisemmat osat. Kun Goblet of Fire ilmestyi, ostin sen ja siitä tuli ensimmäinen englanninkielinen Harry Potterini. Sen käänsin suoraan tyttärelleni. Ei mikään helppo homma, sillä Rowlingin kieli on perienglantilaista ja koukeroista. Myös Rowlingin keksimät sanat tuottivat vaikeuksia.

Ostin aikaisemmin ilmestyneet Potterit englanninkielisinä pokkareina. Systemaattisena ihmisenä vertailin suomennoksia alkukieleen. Näin syntyi Harry Potter sanakirja, jonka tyttäreni ja minä yhteistyön tuloksena julkaisimme netissä. Enää sitä ei ole, koska en kuudennen Potterin jälkeen jaksanut päivittää sitä. Sääli, koska sanakirja oli hieno ja suurella hartaudella ja rakkaudella tehty. Ja ensimmäinen Harry Potter suomi-englanti-suomi sanakirja verkossa. Jaana Kaparin käännöksiä ei voinut olla ihailematta! Nautin enemmän Kaparin käännösten lukemisesta kuin Rowlingin englanninkielestä.

Siitä on aikaa, kun luin viimeksi kaikki seitsemän Harry Potteria. Juuri nyt en koe sitä edes tarpeellisena. Harry Potter –elokuvat olen nähnyt Puoliveristä prinssiä lukuun ottamatta. En niitä katsoessani kilju riemusta. Liian monet kohtaukset on muutettu vastaamaan paremmin myöhemmin tulevia Harry Potter –pelejä ja liian paljon oli jätetty pois. Näyttelijävalinnoista minua viehättää ainoastaan Severus Kalkarosta näyttelevä Alan Rickman.

Jos en olisi lukenut Harry Potter -kirjoja, olisivat elokuvat ehkä viihdyttäviä. Suosikkielokuviani ne eivät kuitenkaan olisi. Ei, vaikka niitä kuinka näytettäisiin telkkarista uudestaan ja uudestaan.